Pohjois-Korean yritystyypit ja niiden erityispiirteet
Pohjois-Korea, jota kutsutaan virallisesti Korean demokraattiseksi kansantasavallaksi (Korean demokraattiseksi kansantasavallaksi), on monella tapaa ainutlaatuinen maa, mukaan lukien sen erittäin keskitetty poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen järjestelmä, joka on suljettu ulkomaailmalta. Pohjois-Korean yhteiskuntatyypit heijastavat tätä todellisuutta. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarkastella Pohjois-Korean yritystyyppejä, niiden erityispiirteitä ja sitä, miten ne eroavat muiden maiden talousmalleista. Käsittelemme siten yritysten rakennetta, toimintaa sekä valtion roolia taloudessa.
1. Johdatus Pohjois-Korean talousjärjestelmään
Pohjois-Koreassa on sosialistinen suunnitelmatalousjärjestelmä, jossa valtio hallitsee lähes täysin taloudellisia resursseja ja tuotantoprosessia. Tämä tarkoittaa, että tuotantoa, jakelua ja investointeja koskevat päätökset ovat suurelta osin valtion päätettävissä. Viime vuosikymmeninä jotkin muutokset ovat kuitenkin mahdollistaneet rajoitetun vapauttamisen, vaikkakin valtion tiukassa valvonnassa. Nämä uudistukset, niin hienovaraisia kuin ne olivatkin, mahdollistivat erityyppisten yhteiskuntien syntymisen, mutta aina erittäin jäykissä puitteissa.
2. Maatalousosuuskunnat (농업협동조합)
Maatalousosuuskunnat ovat yksi Pohjois-Korean hallitsevimmista yritystyypeistä. Ne perustettiin 1950-luvulla osana Neuvostoliiton mallin innoittamaa maatalouden kollektivisointia. Suurin osa maatalousmaasta on valtion omistuksessa ja tuotannon johtamisesta vastaavat maatalousosuuskunnat. Nämä osuuskunnat toimivat keskitetysti, jossa viljelijät työskentelevät yhdessä yhteisillä tontilla ja jakavat sadon valtion ennalta määrittelemän suunnitelman mukaisesti.
Maatalousosuuskuntien tärkeimmät ominaisuudet :
- Maan yhteisomistus : Maa ei ole työntekijöiden, vaan valtion tai osuuskuntien omaisuutta.
- Suunniteltu tuotanto : Valtio asettaa tuotantotavoitteet ottaen huomioon maan elintarviketarpeet ja kansantalouden painopisteet.
- Reilu uudelleenjako : Teoriassa maataloustuotteet jaetaan tasapuolisesti osuuskunnan jäsenten kesken, vaikka eroja esiintyy usein kroonisesta ruokapulasta johtuen.
Maatalousosuuskunnilla on keskeinen rooli Pohjois-Korean taloudessa, sillä ne vastaavat suurimmasta osasta elintarviketuotannosta. Pohjois-Korean maataloustuotanto ei kuitenkaan usein riitä koko väestön ruokkimiseen, mikä on johtanut toistuviin ruokakriiseihin.
3. Valtionyhtiöt (국영기업)
Valtionyhtiöt ovat Pohjois-Korean talousjärjestelmän selkäranka. Järjestelmässä, jossa taloutta johdetaan keskitetysti, näillä yrityksillä on keskeinen rooli teollisuudessa, kaupassa ja palveluissa. Ne ovat suoraan Korean työväenpuolueen alaisuudessa, joka valvoo tuotantoon, tavaroiden jakeluun ja investointeihin liittyviä suuria päätöksiä. Valtion omistamat yritykset ovat suurelta osin vastuussa tuotannosta sellaisilla aloilla kuin teräs, sähkö, rakentaminen, puolustus ja muut talouden keskeiset osa-alueet.
Valtionyritysten pääpiirteet :
- Julkinen omaisuus : Kaikki suuret teollisuudenalat ovat valtion omistuksessa. Yksityishenkilöt eivät omista suuria yksityisiä yrityksiä.
- Toiminta viiden vuoden suunnitelmien mukaan : Taloutta ohjaavat monivuotiset taloussuunnitelmat, joissa kullekin sektorille asetetaan tuotantotavoitteet. Nämä suunnitelmat ovat usein hyvin kunnianhimoisia, mutta vaikeita toteuttaa.
- Party Control : Työväenpuolue valvoo tiiviisti jokaista yritystä, mikä varmistaa, että poliittinen uskollisuus säilyy koko yrityksen riveissä.
Huolimatta niiden tärkeydestä monet valtion omistamat yritykset kohtaavat taloudellisia ja toiminnallisia vaikeuksia nykyaikaisten teknologioiden ja raaka-aineiden puutteen vuoksi sekä kansainvälisistä pakotteista, jotka painavat Pohjois-Korean taloutta.
4. Käsityö- ja käsityötuotantoyksiköt
Pohjois-Koreassa on myös käsiteollisia tuotantoyksiköitä, jotka ovat usein sidoksissa osuuskuntiin tai pieniin valtion omistamiin yrityksiin. Nämä yksiköt tuottavat päivittäisiä kulutushyödykkeitä, kuten vaatteita, taloustavaroita ja joskus taideteoksia. Käsityöala on rajallinen, mutta se on edelleen välttämätöntä tietyillä maaseutualueilla tai tietyillä alueilla, kuten koti- tai paikalliskäyttöön tarkoitettujen esineiden tuotannossa.
Käsiteollisten tuotantoyksiköiden pääominaisuudet :
- Pieni mittakaava : Toisin kuin suuret valtionyhtiöt, artesaaniyksiköt ovat usein pienempiä ja niissä työskentelee vähemmän työntekijöitä.
- Paikalliset materiaalit : Nämä yksiköt käyttävät ensisijaisesti paikallisia raaka-aineita, usein taloudellisten pakotteiden aiheuttamien tavaroiden tuontivaikeuksien vuoksi.
- Paikalliset markkinat : Suurin osa näiden yksiköiden valmistamista tuotteista on tarkoitettu paikallisille markkinoille ja vastaa väestön välittömiin tarpeisiin, kuten tekstiileihin tai taloustavaroihin.
Tämäntyyppinen tuotanto on marginaalinen rooli suuriin valtion teollisuudenaloihin verrattuna, mutta se kuitenkin vastaa kansalaisten päivittäisiin tarpeisiin erityisesti kaukana kaupunkikeskuksista olevilla alueilla.
5. Sekayritykset ja erityistalousvyöhykkeet
Pohjois-Korea on 1990-luvulta lähtien yrittänyt houkutella ulkomaisia investointeja luomalla erityistalousalueet (SEZ). Nämä vyöhykkeet, kuten Kaesong ja Rason, mahdollistavat taloudellisen yhteistyön pohjoiskorealaisten yritysten ja ulkomaisten, pääasiassa kiinalaisten ja eteläkorealaisten yritysten välillä, ennen kuin suhteet etelään heikkenevät. Vaikka näiden aloitteiden määrä ja menestys ovat rajalliset, ne ovat merkki Pohjois-Korean yrityksestä avautua ulkomaisille investoinneille säilyttäen samalla tiukan valtion valvonnan.
Sekayritysten pääpiirteet :
- Yhteistyö paikallisten ja ulkomaisten yritysten välillä : Näillä alueilla ulkomaiset yritykset voivat muodostaa yhteisyrityksiä pohjoiskorealaisten, yleensä valtion omistamien, kanssa.
- Erityinen sääntelykehys : Erityistalousvyöhykkeet tarjoavat joustavampia verotuksen ja sääntelyn sääntöjä ulkomaisten investointien kannustamiseksi.
- Pohjois-Korean työvoima : Pohjoiskorealaisia työntekijöitä työllistävien ulkomaisten yritysten on noudatettava tiukkoja sääntöjä, ja palkat maksetaan usein suoraan hallitukselle, joka sitten jakaa murto-osan työntekijöille.
Nämä yhteisyritykset ovat tiukan valvonnan alaisia, ja saadut voitot käytetään kansantalouden tukemiseen. Kansainvälisten pakotteiden ja keskinäisen epäluottamuksen vuoksi yhteisyritykset eivät kuitenkaan ole onnistuneet toivotulla tavalla. Esimerkiksi Kaesongin erityistalousalue suljettiin vuonna 2016 geopoliittisten jännitteiden vuoksi.
6. Epäviralliset markkinat ja nousevat yksityiset yritykset (장마당)
Vaikka Pohjois-Korea on suunnitelmatalous, krooninen pula ja neuvostoblokin romahtaminen 1990-luvulla synnytti epävirallisen markkinaverkoston, ns. jangmadang. Nämä markkinat syntyivät täyttämään aukkoja keskitetyssä taloudessa, jolloin kansalaiset voivat ostaa ja myydä tavaroita valtion valvonnan ulkopuolella. Vaikka nämä toimet olivat alun perin laittomia, hallitus on vähitellen sietänyt rajoitettua vapauttamista, vaikka näitä markkinoita valvotaan edelleen tiukasti.
Epävirallisten markkinoiden pääpiirteet :
- Rajoitettu vapauttaminen : Epävirallisia markkinoita ei ole virallisesti laillistettu, mutta ne sallitaan tietyssä määrin, jolloin kansalaiset voivat saada peruskulutustavaroita.
- Yksityinen osallistuminen : Monet kansalaiset kääntyvät näille markkinoille ansaitakseen elantonsa ja kehittävät pieniä yksityisiä yrityksiä virallisen järjestelmän varjossa.
- Valtion valvonta : Vaikka valtio suvaitsee niiden olemassaolon, se valvoo säännöllisesti, ettei niistä tule liian tärkeitä.
Nämä markkinat muodostavat nousevan yhteiskunnan muodon Pohjois-Koreassa, vaikka niiden asema on edelleen epäselvä. Ne edustavat siirtymistä kohti joustavampaa taloutta, vaikka ne ovatkin syvästi juurtuneet totalitaarisen hallinnon rajoituksiin.
7. Sotilasyhtiöt
Pohjois-Koreassa armeijalla on tärkeä rooli paitsi maanpuolustuksessa myös taloudessa. Sotilasyhtiöt hallita merkittävää osaa taloudellisista resursseista, erityisesti strategisilla aloilla, kuten aseiden valmistuksessa, kaivostoiminnassa ja jopa joissakin siviilirakennusprojekteissa. Nämä yritykset ovat usein suoraan sotilashallinnon määräysvallassa, ja ne hyötyvät rahoituksesta ja taloussuunnitelmien tärkeimmistä prioriteeteista.
Sotilasyritysten tärkeimmät ominaisuudet :
- Strateginen ohjaus : Armeija on mukana keskeisillä strategisilla aloilla, ja nämä yritykset liittyvät läheisesti kansalliseen turvallisuuteen.
- Valtion myöntämät varat : He hyötyvät etuoikeutetusta pääsystä taloudellisiin resursseihin, usein muiden siviilialojen kustannuksella.
- Kansallinen prioriteetti : Sotilasyritykset ovat olennaisia Pohjois-Korean kansallisessa selviytymispolitiikassa, erityisesti aseiden ja sotilasteknologioiden kehittämisen kautta.
Sotilasyritysten merkitys Pohjois-Korean taloudessa heijastaa periaatetta Songun (armeijan etusija), joka on ohjannut hallinnon politiikkaa 1990-luvulta lähtien.
8. Päätelmä
Pohjois-Korea esittelee ainutlaatuisen talousmallin, jossa valtiolla on lähes täydellinen määräysvalta tuotannon, jakelun ja liiketoiminnan organisoinnissa. Pohjois-Korean yritystyyppeihin vaikuttaa siis suurelta osin poliittinen järjestelmä, joka suosii valtion yrityksiä, osuuskuntia ja vähemmässä määrin valvottuja yksityisiä aloitteita.
Maan kohtaamat taloudelliset haasteet, mukaan lukien kansainväliset pakotteet ja toistuvat elintarvikekriisit, ovat kuitenkin pakottaneet hallinnon sietämään joidenkin epävirallisten markkinoiden syntymistä ja kapitalismin rajoitettuja muotoja. Tällaisten yritysten tuleva kehitys riippuu pitkälti hallituksen asenteesta talouden vapauttamiseen ja maan kansainvälisten suhteiden tilasta.
Viime kädessä Pohjois-Korea on edelleen valtio, jossa talous ja yritykset ovat hallinnon tarpeiden ja etujen alisteisia, mikä varmistaa sen jatkuvan vallan ja auktoriteetin.